Päätöslauselmat 1820, 1888 ja 1889

Kesällä 2008 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1820, joka käsittelee erityisesti seksuaalista väkivaltaa konflikteissa ja naisten ja tyttöjen suojelua siltä. Päätöslauselma kehottaa aseellisten konfliktien osapuolia suojelemaan siviilejä seksuaaliselta väkivallalta, huolehtimaan sotilaallisen kurin säilymisestä ja saattamaan seksuaaliseen väkivaltaan syylliset vastuuseen teoistaan. Lisäksi se kehotti YK:n pääsihteeriä kirjoittamaan raportin, jossa linjataan toimintaohje siitä, kuinka seksuaalista väkivaltaa voidaan käsitellä systemaattisesti.

Tämä raportti valmistui kesäkuussa 2009, ja sen tuloksena puolestaan syntyi päätöslauselma 1888, joka kehottaa perustamaan YK-tasolla seksuaalisen väkivallan kysymyksiin keskittyvän erityisasiantuntijan viran. Näiden päätöslauselmien tulisi taata, että rauhanturvaajat koulutetaan ja varustetaan siten, että he voivat estää seksuaalista väkivaltaa. Vain muutama päivä 1888:n jälkeen hyväksyttiin vielä 1889, joka kehottaa pääsihteeriä luomaan strategian naisrauhanturvaajien määrän lisäämiseksi.

Päätöslauselmat 1820 ja 1888 edellyttävät, että pääsihteeri sisällyttää seksuaalisen väkivallan kysymykset keskusteluihinsa sotilaallisten konfliktien osapuolien kanssa ja että myös rauhanneuvotteluissa käsitellään tätä asiaa.

Tuore UNIFEMin tekemä tutkimus osoittaa, että vuoden 1998 jälkeen allekirjoitetuista vajaasta 300 rauhansopimuksesta vain 18 on sellaisia, että niissä viitataan seksuaaliseen tai sukupuolen perusteella tapahtuvaan väkivaltaan. Seksuaalista väkivaltaa ei mainita edes Bosnian, Sierra Leonen tai Liberian tapauksissa - siitä huolimatta, että näissä konflikteissa seksuaalinen väkivalta on ollut vallitseva sodankäynnin muoto. Niin kauan kuin näin on, ei voida puhua kestävästä rauhasta väkivaltaa kohdanneille naisille.

Alkuvuonna 2010 ruotsalainen Margot Wallström valittiin päätöslauselman 1888 edellyttämään erityisasiantuntijan tehtävään.

Lähde: Global Policy Forum