Historia

YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" synty

Women’s International Leaque for Peace and Freedom

Yli tuhat naista kahdestatoista maasta, mukaan lukien Saksa ja Itävalta, kokoontui kesken ensimmäisen maailmansodan 28.4.1915 Haagiin keskustelemaan rauhasta. Yksi kokouksen päätöslauselmista oli vaatimus, että naisten ääni pitää saada kuuluville rauhanrakennuksessa.

Sodan loputtua naisia sekä sodan voittaneista että sen hävinneistä maista kokoontui yhteen Zürichiin samaan aikaan, kun Versaillesissa valtioiden päämiehet kirjoittivat rauhansopimusta. Zürichin kokouksen päätöslauselmassa naiset arvostelivat Versaillesin sopimusta tavasta, jolla se rankaisi hävinneitä osapuolia. He ennustivat, että sopimus tulee ruokkimaan kansallista vihaa ja kasvattamaan uuden sodan mahdollisuutta.

Nämä kokoukset olivat alku naisten rauhantyölle ja kansainväliselle yhdistykselle, joka sai nimekseen Women’s International League for Peace and Freedom, WILPF. Yhdistyksellä on ollut vuodesta 1948 lähtien neuvoa antava asema YK:n sisällä, ja sillä oli merkittävä rooli YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" aikaansaamisessa.

Naiset, rauha ja turvallisuus

YK:n neljännessä kansainvälisessä naistenasemakokouksessa Pekingissä vuonna 1995 annettiin nk. Pekingin julistus, jonka kahdestatoista kriittistä tarkastelua vaativasta aihealueesta yksi on "Naiset ja aseelliset konfliktit". Kolme vuotta myöhemmin YK:n vuosittain kokoontuva naistenasemakokous kävi huolella läpi Pekingin julistuksen kyseisen kohdan. Kuinka sanat saataisiin teoiksi? Kokoukseen osallistui yli 30 naista konfliktialueiden naisjärjestöistä, ja WILPF koordinoi tästä joukosta Naiset ja aseelliset konfliktit -työryhmän. Ryhmä kirjoitti luonnoksen dokumentiksi, joka päätettiin tarjota turvallisuusneuvostolle.

Naistenpäivänä 8.3.2000 YK:n turvallisuusneuvoston senhetkinen puheenjohtaja, Bangladeshin YK:n suurlähettiläs Anwarul Chowdhury, piti puheen, jossa hän painotti tarvetta tutkia sukupuolen, rauhan ja turvallisuuden risteymäkohtia. Tämän jälkeen Naiset ja aseelliset konfliktit -työryhmän edustajat puhuivat puolelleen YK:n organisaation eri toimikunnissa ja muissa elimissä vaikuttavia naisia. Esimerkiksi UNIFEMin johto oli alussa suhtautunut epäillen ajatukseen saada naisten asialle oma turvallisuusneuvoston istunto, mutta lämpeni nyt ajatukselle.

Turvallisuusneuvoston puheenjohtaja vaihtuu joka kuukausi. Työryhmän naiset miettivät seuraavaksi, kuka lähitulevaisuuden puheenjohtajista ymmärtäisi asian merkityksen ja haluaisi nostaa neuvoston käsiteltäväksi aiheen "Naiset ja aseelliset konfliktit". Namibian puheenjohtajuus oli lähestymässä, ja sattui niin, että Namibiassa oli aiemmin samana vuonna pidetty YK:n rauhanturvaamisosaston järjestämänä kokous, jossa oli keskusteltu tarpeesta valtavirtaistaa sukupuolinäkökulma YK:n rauhanoperaatioihin. Naiset kääntyivät Namibian YK-lähettilään Martin Andjaban puoleen, ja hän myöntyi heidän pyyntöönsä. Lokakuussa, Namibian puheenjohtajuuden aikana, järjestettäisiin istunto "Naiset, rauha ja turvallisuus".

Työryhmän naisille ei kuitenkaan riittänyt pelkkä istunto. He halusivat turvallisuusneuvoston päätöslauselman - neuvoston vahvimman mahdollisen tekstin.

YK oli vuonna 1997 päättänyt valtavirtaistaa sukupuolen omaan työskentelyynsä; tästä huolimatta turvallisuusneuvoston 15 jäsenestä vain yksi vuonna 2000 oli nainen, Jamaikan Patricia Durrant. Hänen roolinsa päätöslauselman saamisessa oli tärkeä, sillä hän piti jatkuvasti naisten asiaa esillä neuvostossa. Samaan aikaan työryhmän naiset huolehtivat siitä, että turvallisuusneuvoston miesjäsenet saivat luettavakseen feminististä kirjallisuutta sekä referaatit kaikista YK:n teksteistä, joissa naisia ja turvallisuutta oli jo käsitelty. He hioivat päätöslauselman tekstiä, antoivat sen Andjaballe, joka antoi sen UNIFEMille, mistä teksti siirtyi edelleen turvallisuusneuvoston hiottavaksi. Päivää ennen turvallisuusneuvoston virallista kokousta naisten delegaatio tapasi neuvoston. Delegaation jäsenet kuvasivat tilastojen avulla naisten tilannetta konfliktialueilla ja kertoivat naisten tekemästä ruohonjuuritason rauhantyöstä eri puolilla maailmaa.

Turvallisuusneuvosto kokoontui 24.-25.10.2000, ja istunto oli historiallinen: koskaan aiemmin maailmanjärjestön puoli vuosisataa kestäneessä työssä neuvoston täyttä huomiota ei ollut kiinnitetty naisiin. Seuraavalla viikolla, 31.10.2000 hyväksyttiin YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 "Naiset, rauha turvallisuus".

Lähteet: Cynthia Cockburn: From where we stand. War, women’s activism & feminist analysis, 2007