Suomen 1325-toimintaohjelman synty kansalaisyhteiskunnan näkökulmasta

YK:n turvallisuusneuvosto antoi päätöslauselman 1325 "Naiset, rauha ja turvallisuus" vuonna 2000.

Turvallisuusneuvosto myös kehotti jäsenmaita kirjoittamaan kansalliset toimintaohjelmat päätöslauselman täytäntöönpanon nopeuttamiseksi. Ensimmäisiksi ehtivät Iso-Britannia ja muutamat Pohjoismaat. Tanskan ohjelma valmistui v. 2005, Norja ja Ruotsi saivat omat ohjelmansa valmiiksi v. 2006. Norjassa ja Ruotsissa toimintaohjelmien kirjoittamista oli ollut vaatimassa aktiivisten kansalaisjärjestöjen yhteenliittymät.

Suomessa tutkija Marjaana Jauhola ja YK-liitossa aiemmin pääsihteerinä työskennellyt Hilkka Pietilä ryhtyivät pohtimaan jo v. 2001, millä tavoin päätöslauselmaa voitaisiin tehdä tunnetuksi ja sen tavoitteita edistää. Jauhola toimitti v. 2002 kirjan "Sillanrakentajia - naiset konflikteja ehkäisemässä", julkaisijana kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto KATU.  Ministeri Elisabet Rehn oli aktiivinen samaan aikaan kansainvälisellä tasolla: hän ja Ellen Johnson Sirleaf , Liberian tuleva presidentti, kirjoittivat Unifemille raportin "Women, War and Peace" aseellisten selkkausten vaikutuksista naisiin ja naisten roolista rauhanrakennuksessa. Raportti sai näkyvyyttä ja herätti keskustelua myös Suomessa. Seuraavana vuonna Suomen Unifem, KATU ja International Alert järjestivät eduskunnassa kansainvälisen seminaarin naisista rauhanrakentajina.

Laajemmin 1325-päätöslauselman toteuttamiseen liittyvistä toimista ryhdyttiin keskustelemaan kansalaisjärjestöpuolella v. 2005. Syksyllä 2006 Amnestyn Suomen osaston, Ihmisoikeusliiton ja Suomen Unifemin edustajat sekä yksittäisiä asiantuntijoita ja alan tutkijoita kokoontui keskustelemaan aiheesta, ja kokouksen tuloksena syntyi Suomen 1325-verkosto. Tuolloin tavoitteiksi otettiin 1) vaikuttaminen siihen, että päätöslauselmaa 1325 toteutetaan Suomessa tehokkaammin, ja 2) vaikuttaminen siihen, että kriisinhallintaan liittyvään koulutukseen sisällytetään laadukas gender-koulutus.

Syksyllä 2006 verkoston seuraavassa kokouksessa mukaan liittyivät Suomen YK-liitto ja KATU. Verkosto myös järjestäytyi: puheenjohtajaksi valittiin tutkija, Unifemin varapuheenjohtaja Päivi Mattila ja varapuheenjohtajaksi Unifemin vs. toiminnanjohtaja Eeva Koskinen.

Hyvin nopeasti verkoston päällimmäiseksi tavoitteeksi kirkastui 1325-toimintaohjelman saaminen Suomeen. Silloisen ulkoministeri Erkki Tuomiojan kannaksi tiedettiin se, että erillisen toimintaohjelman kirjoittaminen on tarpeetonta, koska päätöslauselma joka tapauksessa velvoittaa Suomea. Verkosto ryhtyi nyt miettimään, kuinka saada ulkoministeriön johto vakuuttumaan toimintaohjelman tarpeellisuudesta ja kuinka saada muut ministeriöt mukaan ohjelman valmisteluun.

Samaan aikaan asiaa pidettiin esillä myös muualla, esimerkiksi Amnesty ja Tasa-arvoasiain neuvottelukunta olivat kirjanneet 1325-toimintaohjelman hallitusohjelmatavoitteikseen vuoden 2007 eduskuntavaalien yhteydessä.

Verkosto oli jälleen laajentunut; mukaan oli tullut Crisis Management Initiative CMI. Päätettiin julkaista naistenpäivänä 2007 kannanotto, jossa vaaditaan Suomea laatimaan oma toimintaohjelma. Lisäksi päätettiin keskustella asiasta suoraan vastuuministeriöiden johdon kanssa. Verkoston edustajat tapasivat ulkoministeriön vastuuhenkilöitä - tapaamisessa kävi ilmi, että ministeriössä oli jo ryhdytty alustaviin toimiin ohjelmatyön valmistelun aloittamiseksi - sekä oikeusministeriön, sisäasiainministeriön, puolustusministeriön ja sosiaali- ja terveysministeriön kansliapäälliköt. Kaikki ministeriöt ilmaisivat tapaamisissa periaatteellisen tukensa asialle. Verkosto sai ulkoministeri Tuomiojalta 19.3.2007 päivätyn kirjeen, jossa vahvistettiin, että ministeriössä on tarkoitus aloittaa ohjelman laatiminen pian.

Nyt päätettiin keskittyä sisältöpuoleen. Strategisena tavoitteena oli saada 1325-verkostolle edustus ohjelmaa valmistelevaan, ulkoministeriön vetämään, poikkihallinnolliseen työryhmään. Tällä tavoin olisi mahdollista vaikuttaa siihen, kuinka kattava ohjelmasta tulisi ja millä tavoin se eri tahoja vastuuttaisi.  Työryhmään kutsuttiinkin mukaan kaksi verkoston edustajaa. Lisäksi työryhmään kutsutut tutkijat sekä näiden varajäsenet olivat myös verkoston jäseniä. Ensimmäinen luonnos Suomen toimintaohjelmaksi valmistui jo kesäkuussa 2007.

Kesän 2007 jälkeen verkostoon liittyivät Väestöliitto sekä kaksi naisjärjestöjen kattojärjestöä, Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganisationer i samarbete Nytkis ja Naisjärjestöjen Keskusliitto NJKL .

Kokouksissaan syksyllä 2007 ja vuoden 2008 alkupuolella verkosto listasi kansalaisjärjestö-tutkijakentän tavoitteita valmisteilla olevaan ohjelmaan. Tärkeiksi aihealueiksi nostettiin kriisinhallintatehtäviin lähtevien koulutuksen kehittäminen ja 1325-aiheisen tutkimuksen resursointi sekä tehtyjen tutkimusten hyödyntäminen. Myös kriisialueiden naisjärjestöjen tukemista pidettiin tärkeänä. Oleelliseksi nähtiin se, että ohjelmaan kirjataan erikseen vastuuministeriöt, joille kunkin toimenpiteen toteutus kuuluu sekä toteuttamiseen tarvittavat budjettiresurssit.

Päivi Mattila ja verkoston varapuheenjohtaja Eeva Koskinen kirjoittivat 1325-tematiikasta naistenpäivänä Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Keväällä 2008 sisäasiainministeriö perusti Kuopion kriisinhallintakeskuksen yhteyteen oman 1325-ohjausryhmänsä, ja myös tänne pyydettiin edustus kansalaisjärjestöverkostosta.

Toimintaohjelma oli tarkoitus kirjoittaa valmiiksi ja julkaista kevään 2008 kuluessa. Ohjelmasta työstettiin useita eri versioita, ja verkosto sai mahdollisuuden kommentoida niitä. Lopullisesta ohjelmasta, joka valmistui vihdoin elokuussa 2008, oli pudotettu pois useita verkoston tekemiä ehdotuksia, mutta edellä mainitut keskeiset tavoitteet sekä muita verkoston ehdottamia tavoitteita oli hyväksytty mukaan.

Suomen toimintaohjelma julkistettiin 19.9.2008 Helsingin kaupungintalolla. Verkosto sai - omasta pyynnöstään - puheenvuoron tilaisuuteen. Verkoston näkemyksen uudesta ohjelmasta esitti puheenjohtaja Päivi Mattila. Puhe on luettavissa osoitteessa: http://formin.finland.fi/Public/Print.aspx?contentid=137338&nodeid=15149&culture=fi-FI&contentlan=1

Suomen 1325-verkoston järjestöjäsenet 2009 alussa ovat Suomen Unifem, Amnesty International Suomen osasto, Ihmisoikeusliitto, YK-liitto, Kansalaisjärjestöjen konfliktinehkäisyverkosto Katu, Naisjärjestöt yhteistyössä - Kvinnoorganistarioner i samarbete NYTKIS, Naisjärjestöjen Keskusliitto NJKL,  Crisis Management Initiative CMI, Väestöliitto ja Naisasialiitto Unioni. 

http://www.unifem.fi/

http://www.amnesty.fi/

http://www.ihmisoikeusliitto.fi/

http://www.katunet.fi/

http://www.ykliitto.fi/

http://www.cmi.fi/

http://www.nytkis.org/

http://www.naisjarjestot.fi/

http://www.vaestoliitto.fi/

http://www.naisunioni.fi/