Konflikteilla ja sodilla on merkittäviä sukupuolivaikutuksia ja monesti nämä ovat jätetty huomiotta konfliktien ennaltaehkäisyssä, ratkaisussa ja rauhanrakennuksessa. Esimerkiksi seksuaalista väkivaltaa käytetään sotataktiikkana, josta erityisesti tyttöjen ja naisten on vaikea suojautua. Naisten on myös monesti miehiä vaikeampi päästä oikeussuojan piiriin. Lisäksi naisten osuus rauhanneuvotteluiden vetäjinä ja erityisesti rauhansopimusten allekirjoittajina on ollut muutaman prosentin luokkaa viimeisen parin vuosikymmenen aikana. Naisia on edelleen vain vähän rauhanrakennukseen liittyvissä korkean tason tehtävissä, ja tyttöjen ja naisten oikeudet puuttuvat usein neuvotelluista rauhansopimuksista. Rauhaa ja turvallisuutta eikä kehitystä voida edistää, jos puolet väestöstä jätetään sivustakatsojiksi.

Tilanteen korjaamiseksi YK:n turvallisuusneuvosto on hyväksynyt yhteensä kahdeksan aiheeseen liittyvää päätöslauselmaa, jotka sitovat YK:ta ja sen jäsenmaita. Päätöslauselmat pohjautuvat jo aikaisemmin hyväksyttyihin YK-asiakirjoihin kuten vuonna 1979 YK:n yleiskokouksen hyväksymään naisten syrjinnän poistamista koskevaan yleissopimukseen eli CEDAW-sopimukseen ja vuonna 1995 hyväksyttyyn Pekingin toimintaohjelmaan.

Päätöslauselma 1325 ”Naiset, Rauha Ja Turvallisuus”

YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi yksimielisesti päätöslauselman 1325 ”Naiset, rauha ja turvallisuus” 31.10.2000. Päätöslauselman tavoitteena on suojata naisia ja tyttöjä aseellisissa selkkauksissa ja konflikteissa. Käänteentekevää dokumentissa on se, että naisia ja tyttöjä ei nähdä pelkästään uhreina vaan myös aktiivisina toimijoina, joilla on oikeus osallistua rauhanrakennukseen ja konfliktien ehkäisyyn.

Päätöslauselma rakentuu kolmen pilarin varaan:

tyttöjen ja naisten suojelu konflikteissa ja heidän ihmisoikeuksiensa turvaaminen
sukupuolen perusteella tapahtuvan väkivallan ennaltaehkäisy
naisten tasavertainen osallistuminen rauhanneuvotteluihin ja jälleenrakennukseen.
Päätöslauselmaa 1325 on täydennetty vuoteen 2015 mennessä seitsemällä päätöslauselmalla.

Kesällä 2008 YK:n turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman 1820, joka käsittelee erityisesti seksuaalista väkivaltaa konflikteissa ja naisten ja tyttöjen suojelua siltä. Päätöslauselma kehottaa aseellisten konfliktien osapuolia suojelemaan siviilejä seksuaaliselta väkivallalta, huolehtimaan sotilaallisen kurin säilymisestä ja saattamaan seksuaaliseen väkivaltaan syylliset vastuuseen teoistaan. Lisäksi se kehotti YK:n pääsihteeriä kirjoittamaan raportin, jossa linjataan toimintaohje siitä, kuinka seksuaalista väkivaltaa voidaan käsitellä systemaattisesti.

Tämä raportti valmistui kesäkuussa 2009, ja sen tuloksena puolestaan syntyi päätöslauselma 1888, joka kehottaa perustamaan YK-tasolla seksuaalisen väkivallan kysymyksiin keskittyvän erityisasiantuntijan viran. Näiden päätöslauselmien tulisi taata, että rauhanturvaajat koulutetaan ja varustetaan siten, että he voivat estää seksuaalista väkivaltaa. Vain muutama päivä 1888:n jälkeen hyväksyttiin vielä 1889, joka kehottaa pääsihteeriä luomaan strategian naisrauhanturvaajien määrän lisäämiseksi.

Päätöslauselmat 1820 ja 1888 edellyttävät, että pääsihteeri sisällyttää seksuaalisen väkivallan kysymykset keskusteluihinsa sotilaallisten konfliktien osapuolien kanssa ja että myös rauhanneuvotteluissa käsitellään tätä asiaa.

Alkuvuonna 2010 ruotsalainen Margot Wallström valittiin päätöslauselman 1888 edellyttämään erityisasiantuntijan tehtävään. Samana vuonna hyväksyttiin päätöslauselma 1960, joka antoi välineet konflikteissa tapahtuvan seksuaalisen väkivallan systemaattisempaan monitorointiin ja raportointiin sekä rikoksentekijöiden tunnistamiseen. Vuonna 2012 Wallströmin aloittamassa tehtävässä on jatkanut sierraleonelainen Zainab Hawa Bangura.

Kesäkuussa 2013 turvallisuusneuvosto hyväksyi päätöslauselman koskien naisiin, lapsiin ja miehiin kohdistuvaa seksuaalista väkivaltaa konflikteissa ja sen rankaisemattomuuden lopettamista. Päätöslauselma 2106 on kuudes päätöslauselma liittyen Naiset, rauha ja turvallisuus -tematiikkaan ja neljäs keskittyen seksuaaliseen väkivaltaan konflikteissa.

Päätöslauselma 2122 hyväksyttiin lokakuussa 2013. Päätöslauselma vahvistaa ensimmäistä vuonna 2000 hyväksyttyä 1325 Naiset, rauha ja turvallisuus -päätöslauselmaa ja korostaa erityisesti sen toimeenpanoa.

Lokakuussa 2015 päätöslauselman 1325 hyväksymisestä tuli kuluneeksi 15 vuotta. Juhlavuoden kunniaksi turvallisuusneuvosto käsitteli 13.10.2015 koko päivän kestäneessä istunnossaan päätöslauselman toimeenpanon edistymistä ja sen esteitä. Istuntoa edelsi globaalin tutkimuksen julkaisu, joka on ladattavissa täältä.

Istunnossa hyväksyttiin myös uusi päätöslauselma 2242, jossa korostetaan naisten johtajuuden ja osallistumisen tärkeyttä muun muassa väkivaltaisten ääriliikkeiden torjunnassa.

Suomen 1325-verkosto on kääntänyt päätöslauselmat suomeksi ja koonnut ne vuosilta 2000-2013 julkaisuksi. Päätöslauselmajulkaisu sisältää suomenkielisten päätöslauselmien lisäksi Helsingin yliopiston tutkijan Marjaana Jauholan kirjoittaman johdannon, yhteenvedot päätöslauselmista sekä temaattisen hakemiston. Päätöslauselmajulkaisu on ladattavissa täältä.